Fat Mama

Voi ei..

Tähänkö sen nyt pitää mennä.. Itsekuria kun ei ole niin luodaampa BLOGI, jolla voidaan kontrolloida mitä suukkuseen työnnetään. No näinhän se menee.. Selkärankaa kun ei kaupasta voi ostaa, pitää kehitellä peloke, jolla motivoida itseään. Jos tämä toimii, mikäs siinä.

Taxisysterit.. me, mä ja mun sys ollaan samaan muotiin luotu, vaikka ihan erilaisia ollaankin. ISOIN ero on ikäero, minä, lähellä neljääkymmentä oleva kahden lapsen äiti, vaimo, hän, viittä vaille kolmekymmentä lapseton iloisesti parisuhteessa, elämää aloitteleva opiskeleva tyttönen. Mutta onneksi meillä on toisemme ja ongelma on sama, *mussuti mussun*.. Herkut kummittelevat kaikkialla, jos eivät niitä tehdään.

Tiedän huomenna alkavan kidutuksen jo sieluni syövereissä,, olen tankannut koko viikonlopun itseeni kaikkea makeaa.. tänään viimeinen päivä ennen,, ennen.. mitä?? Terveellisempää elämää..

Miksi kuitenkin tuntuu että olisin astumassa johonkin NIIN ikävään, tiedän että teen kaiken tämän itseni vuoksi, oman oloni parantamiseksi.. Miten voi olla niin syvässä koukussa sokeriin että tämä tuntuu todella alkavalta vieroituskuurilta???

Laihdutushistoriani ei ole kummoinen, viimeisen lapseni synnyttyä laihduin 15 kiloa.. nyt kun imetys on loppunut, vaunulenkin vähenivät ja loppuivat.. sain kaikki kiloni takaisin.. *byäääh* ja niinkuin vannoin ettei niin enää käy!!

Huomenna tartutaan taas härkää sarvista ja mennään siskon kanssa yhdessä kohti sitä bikinirajaa.. Minulla matkaa onkin paljon.. painon tällä hetkellä varmaan lähellä +100 kiloa.. (menen vaakaan vasta ensimmäisen piinaviikon jälkeen.. nyt en uskalla..)... Onneksi pituuteni kompensoi hieman tuota painorajaa.. 180cm:n varsi näyttäisi melkoisen humoristiselta 50 kiloisena.. näin ainakin uskottelen itselleni..

Nyt vetäytyn ja nautin viimeisestä illastani herkkujen keran ennen kiirastulta.. =)

Huomiseen siskosein..