Ensimmäinen päivä suurin piirtein takana päin ja vahvana mennään! Mitä nyt olen löytänyt itseni uneksimasta Makuunin suurista irtokarkkihyllyistä ja 10€:n namipusseista. Ja Pätkiksistä! NAM! Mutta onneksi nuo ajatukset on saanut karistettua kun ajattelee vain, että tämän kaiken tekee itsensä vuoksi, siksi, että voisi taas olla tyytyväinen omaan peilikuvaansa ja että vaatteet istuisivat päälle ilman järkyttäviä jenkkakahvoja ja rintsikoiden reunoilta pullottavia makkaroita.
Kai se on lakko kuin lakko, niin alku on aina hankalaa. Itsestäni tiedän sen verran, että olen jo toista osapuolta osannut varoittaa ailahtelevista mielialoista. Ihan niin kuin en muuten olisi jo tarpeeksi hankala ihminen! :) Olen kai sen verran saanut kropan addiktoitumaan tiettyyn sokeritasapainoon ja siihen, että tyydytän aivojeni mielihyväkeskuksen järjettömällä määrällä namusia. Nyt noiden pikkupallosten päässäni on vain totuttava saamaan onnensa jostakin muualta. Niin kuin tänään, muutamasta minttudominosta ja mustikkabanaanipirtelöstä. Jep, tiedän. Mitä säälittäviä korvikkeita!
Huomenna laittelen taas pieniä aamupainoja.. tai suhteellisen suuria, saa nähdä näkyykö jo yhden päivän lakko siinä, kuinka turvoksissa kroppa on! Toivon niin!
We will, we will, MAKE IT! :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti