Noniin.. viikon puolivälissä mennään ja alkaa tuntua jo helpommalta. Ehkä. Mahdollisesti. Olen yrittänyt vältellä tilanteita, joissa yleensä sorrun suklaapatukoihin ja ihaniin viineripulliin. Ja täten huomaan alkaneeni pelätä jopa koti-iltoja :D Yleensä mutustelen onnellisena Twixin ja Fazerinan koulussa kahvitauolla, kun nälkä kurisee suolessa, mutta nyt tyydyin vain laihaan kupilliseen kahvia. Kotona sitten taas olen tottunut mutustelemaan namupussukan tv:n ääressä iltaisin. Eilen yritin hillittä omaa makeannälkääni ja tarjouduin lenkkeilemään lähikauppaan, kun avopuolisoni tahtoi suklaalevyn. Tuntui, että hyvä olo tuli jo siitä, etä sain nuuskia karkkihyllyjen tuoksuja.
Mutta huomenna astelen terveyskauppaan ja käyn hakemassa itselleni purkin kromitabletteja. Olen uskollinen luonnontuotteiden ihannoija ja uskon niihin vahvasti. Siksipä, kun äiti ehdotti, että kokeilisin, niin tottakai. Kromin sanotaan auttavan painonhallinnassa ja hillitsevän makeanhimoa, niin pakko on kokeilla. 100 tabletin purnukka maksaa vain 7€ ja jos se on kaikkien niiden 2,50€:n namipussien väärti niin piru! Kun sanovat, että ihmiset, joilla on makeanhimo, heidän elimistössään on kromiepätasapaino. Pakko on kokeilla ja palautetta tulee, takaan sen.
Mutta mietin, että miltä se voi tuntua, jos ei teekään mieli makeaa? Mitä sitten tekee mieli? Rasvaista? Suolaista? Vihanneksia? (eh). Minusta on outoa kuvitella olo, jossa minun EI tekisi mieli suklaapatukkaa, irtomumsseja tai munkkia.. miltä se tuntuu? Onhan olo köyhempi? Ajatus tuntuu siltä, kuin olisin menettämässä rakkaan toverin rinnaltani.. miltä tuntuu, kun Se onkin poissa? Ja lähteekö se himo pois? Olen elänyt Sokerini kanssa jo vuosikymmenet ja tuntuu oudolta ajatella, että yhdellä pienellä tabletissa pikku-kiteen himoni onkin poissa.. No, se jää nähtäväksi..
Nyt kuitenkin possupiikille! Jatkan negatiivista ajattelumallia ja olen satavarma, että saan siitä kuumeen! ://
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti